Silloin Tällöin Onnellinen

  1. Sirloin taelloein onnellinen
  2. Sirloin tällöin onnellinen
  3. Kirjailija Petri Tamminen ei huomannut, että hänen poikaansa Antti Rönkää kiusattiin väkivaltaisesti – Kirjeissään kaksi kirjailijaa kertoo, miksi isän ja pojan suhde on niin vaikea - Kulttuuri | HS.fi

Koko kirjo käytössä, runoista dekkareihin ja kaunosta tietokirjallisuuteen. Luettujen pinoa on listattu myös Tuhansia sivuja -blogiin. Kaikki vinkit » Aikaisempia kirjavinkkejä Ladataan lisää luettavaa...

Sirloin taelloein onnellinen

Armollisuuden sanoma on sanomattoman selvä. Kirja tuuppaa toivomaan uskoa ja toivoa tekijöilleen, kirjan lukijoille, jopa itselleni. Siksi tämä kirja on tärkeä. Silloin tällöin onnellinen on elämyksellinen kirja kasvu- ja kirjoittamisprosesseista. Siinä on ammennettavaa myös lukemisen merkityksistä. Siksi päätän juttuni lukemista koskevaan sitaattiin, vaikka Tammisen äidinkielenopettaja on kieltänyt tekstien lopettamisen siten. Uhmaan ohjetta, sillä tarkoitus pyhittää keinon: kiitän valosta. "Vaikka kirjoittaminen on hapuilua yössä, lukeminen on kuitenkin valoa. " (PT) Antti Rönkä & Petri Tamminen Silloin tällöin onnellinen Gummerus 2019 kirjekirja 219 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

Sirloin tällöin onnellinen

  1. Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
  2. Miten kauan posti säilyttää paketti
  3. Helly hansen takki naiset
  4. Eurosport 1 ohjelmatiedot

Lähetin käsikirjoituksen saman tien viilaamatta. " (AR) Kirja myös naurattaa monin kohdin. Anekdootit, keventävät jutut ja heitot virkistävät kokonaisuutta. Ne eivät vähennä painavaa sisältöä. Kirja on myös tarina, jossa oleellista on yhteys kirjoittajien kesken – ja siihen liittyvät tekstien rivienvälit. Isä ja poika lähenevät kollegiaalisesti, silti välissä on aina valtasuhde: he ovat isä ja poika. Isä-poika-suhteen menneisyys ja nykyisyys paineistuvat pojan kirjoitusprosessin aikana. Isän anteeksipyytelyt koskettavat ja anteeksi pyydettävät asiat kirpaisevat. Pojan rohkaistuminen suoriin sanoihin ja itsensä altistaminen isän kirjakritiikille liikuttavat. Yhteinen avoimuus ja rohkeus lisääntyvät, silti: " Milloin me puhumme siitä, että emme ole puhuneet siitä? " Riittämättömyyden, häpeän ja pelon alituinen piina on kirjan kirjoittajille ominaista, niin varmasti monille lukijoille. Siksi itsehoito-oppaiden sijasta suosittelen Rönkä-Tamminen-kirjaa vertaistueksi ja ymmärryksen lisäämiseksi.

Kirjailija Petri Tamminen ei huomannut, että hänen poikaansa Antti Rönkää kiusattiin väkivaltaisesti – Kirjeissään kaksi kirjailijaa kertoo, miksi isän ja pojan suhde on niin vaikea - Kulttuuri | HS.fi

Sen lisäksi he vaihtavat kirjein ajatuksia elämästään ja suhteestaan. Lukijana saan taustoituksen Röngän esikoisromaanin Jalat ilmassa kirjoitusprosessiin ja Tammisen Musta vyö -romaanin viimeistelyaikaan. Kirjailijoiden autofiktiot saavat siten tästä kirjasta vielä uuden tulkintakerroksen. On vaikea arvioida, miten lukisin tai arvioisin Silloin tällöin onnellisen, jos eivät Tammisen tuotanto ja Röngän kirja olisi minulle tuttuja. Nyt peilaan kirjeiden sisältöä aiempiin kokemuksiini heidän tekstiensä piirteistä ja sisällöistä. Tämä peilauskirja syventää kirjailijoilta lukemiani kirjoja – mutta onko se kuitenkaan oleellista? Nyt ymmärrän. Ei. Silloin tällöin onnellinen rakentuu taitavasti. Se on aluksi aloittelevan ja kokeneen kirjailijan vuoropuhelu, sillä tavoin suhde muuttuu myös ammatilliseksi. Aluksi isän rooli on opastaa ja omalla kirjoittajaopettajan kokemuksellan valmentaa epäröivää ja uskossaan heiluvaa kisällipoikaa. Aluksi kirjeenvaihdossa on välillä kilvoittelun takapotku: kumpikin osoittaa kirjeissään tyylinsä virkkeiden viilaajina ja asioiden asettelijoina.

(AR) Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Tammiselta ja etenkin Röngältä saadaan lukea seuraavaksi. Uskon nimittäin vakaasti, että poika astelee isänsä jalanjäljissä mutta aivan omia polkujaan pitkään kirjailijanuraan, vaikka perheen äiti ei kuulemma sellaista ammattia toivoisi kenellekään. Siitä tuleekin mieleeni, että olisiko seuraavaksi äiti-poikasuhteen käsittelyn vuoro. Tässä kirjassa äidistä maalataan niin epäilyttävän täydellinen kuva lopumattomine kärsivällisyyksineen ja aina osuvine joogaviisauksineen, että haistan palaneen käryä. Vai onko tosiaan niin, että pojille suhde isään on se merkittävin vahingollisten uskomusten ja traumojen lähde? Tällaisena tavallisen epätäydellisenä ihmisenä ja pojan äitinä tätä on hiukan vaikea niellä. Voihan toki olla, että näillä herkillä miehillä on käynyt aivan uskomaton onni, kun ovat saaneet vastapainokseen horjumattoman ja zeniläistä tyyneyttä huokuvan vahvan naisen. Siitä sietää olla tyytyväinen. Jatkakaa te herkät miehet kirjoittamista, me herkät lukijat pyyhimme silmäkulman ja kiitämme.

Antin työn alla oleva esikoiskirja kertoo hänen kokemastaan koulukiusaamisesta ja sen jättämistä jäljistä. Kun Petri saa tekstiä luettavakseen, se sekä ilahduttaa häntä kirjailijana ja kirjoittamisen opettajana että syyllistää ja painaa isänä. Miksei hän huomannut, miksi ei pystynyt auttamaan? Syyllisyys huipentuu lamaannukseen, kun lääkkeiden yliannostus ja alkoholi on viedä pojan hengen. Antti Röngän ja Petri Tammisen vuoropuhelu vavahduttaa ja havahduttaa: se kirjoittamisen palo ja tuska, se isän ja pojan suhteen haavoittuvuus ja kompleksisuus! On nautinto lukea heidän yksityiskohtia havainnoivaa tekstiään, kirjallisuudesta lainattujen sitaattien tarkastelua suurennuslasilla. Ja toisaalta sitä raakaa itsensä analysointia, jonka toinen osaa ottaa vastaan. Ei sittenkään vain pelkoa vaan myös rohkeutta. Ei niin suurta häpeää, etteikö silloin tällöin onnellinen. Tässä kirja, joka kestää useammankin lukukerran. Isille, pojille, kirjoittamisensa kanssa kipuileville. Marja-Liisa Intohimoinen lukija, jolle kirjat ovat elämänmittainen haaste ja ruostumaton rakkaus.

Gummerus, 2020. 219 sivua. Antti Röngän ja Petri Tammisen Sillon tällöin onnellinen on ollut kirjasomessa yksi alkuvuoden ylistetyimmistä kirjoista. Eikä syyttä - myös minä liityn ylistyskuoroon. Silloin tällöin onnellinen on niin hieno, ja niin monella tavalla. Se on niin hieno, että minusta tuntuu etten osaa sanoa siitä mitään, mikä kuvailisi kirjaa tarpeeksi hyvin. Yritän silti sanoa jotain. - Silloin tällöin onnellinen on koostettu Antti Röngän ja hänen isänsä Petri Tammisen välisestä sähköposti-kirjeenvaihdosta. Teos alkaa hetkestä, jolloin Antti on kirjoittamassa esikoisromaaninsa käsikirjoitusta. Tuo esikoisromaani on viime vuonna ilmestynyt Jalat ilmassa, joka on todella vaikuttava ja taidolla kirjoitettu omakohtainen romaani koulukiusaamisen jättämistä jäljistä. Helsingin Sanomien mukaan Röngän ja Tammisen teoksesta piti alkujaan tulla kirjemuotoinen kirjoittamisopas. Aluksi Silloin tällöin onnellinen keskittyykin pitkälti kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Se antaa lukijalle vinkkejä kirjoittamiseen ja pohtii kirjoittamista myös kirjailijoiden itsensä näkökulmista.

Wed, 14 Oct 2020 20:26:03 +0000