Kuka Lohduttaisi Nyytiä

  1. Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Hän päätyy matkallaan meren rannalle ja löytää upean näkinkengän, mutta siitäkään ei ole iloa: Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään. Nyyti löytää rannalta myös pullopostin, jonka on kirjoittanut joku toinen yksinäinen ja pelokas hahmo, Tuittu... kauheasti pelkään mörön mörinää kun hämärässä olen ihan ilman ystävää... siis lohdutathan minua, jos olet kiltti peikko, on pimeää ja olen pieni tuittunen ja heikko... Ja yhtäkkiä Nyyti ei olekaan pelokas eikä yksinäinen, vaan hän ottaa pelastaakseen Tuitun. Käydessään kohti seikkailua hän rohkaistuu tervehtimään vastaantulijoita ja uhmaamaan jopa mörköä. Synkät ja pelokkaat ilmeet väistyvät. Tarinassa on aivan selviä opetuksia. Yksinäisyys on seurausta myös omasta käytöksestä. Jos aina vetäytyy syrjään ihmisistä tai pelkää liikaa, ei voi olettaa, että muut ottaisivat seuraansa. Yksinäisyyden ja pelon voi voittaa oikeastaan vain unohtamalla itsensä ja antautumalla seikkailuun. Kirjassa on myös interaktiivinen tehtävä lapsille - jo 1960-luvulla!

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos sydämmes urhoollinen on, on sinulla ritarin uskallus ja olet kumman peloton, todetaan Harry Potter -kirjoissa. Yleisestikin yhteiskuntamme ihannoi rohkeutta ja pelottomuutta. On silti syytä pitää mielessä, että peloilla ja arkuudellakin on tärkeät kehityshistorialliset juurensa: ihmislajin selviämisen kannalta on ollut välttämätöntä, että joukkomme eivät ole koostuneet ainoastaan hurjapäisistä rohkelikoista, vaan on myös varovaisempia ihmisiä, joita uudet tilanteet, jännityksen ja vaaran paikat eivät luontaisesti vedä puoleensa. Nyytejäkin tarvitaan, eikä esimerkiksi lapsen ujoutta tule leimata hoidettavaksi asiaksi. Toisaalta on hyvä tietää, että arkea haittaaviin jännityksiin ja pelkoihin on löydettävissä vaikuttavaa tukea ja hellää työntöapua matkalla kohti aikuisuutta. Taina Laajasalo Tieteellinen päätoimittaja Viitteet Costello, E., Mustillo, S., Erkanli, A., Keeler, G. & Angold, A. (2003). Prevalence and development of psychiatric disorders in childhood and adolescence.

Kas, hemuleitten puisto valaistuna hohti ja raketteja siellä ammuttiin, ja kansaa puitten alla karkeloi kun pelit pelasi ja soitto soi! On karusellit täynnä homssuja (kolmetoista kaikkiaan, sai nyyti lasketuksi) ja heidän ilmapallojaan! Ja iso hemuli söi ison pannukakun hilloineen, vaan nyyti oli taaskin ihan yksikseen. Siis kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi: ei kukaan sinua huomaa ellet itse mene mukaan! Niin nyyti lähti siitä meren rantaan ja löysi näkinkengän, suuren, valkean. Hän astui varovaisesti hienoon santaan, ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman. Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi ja meri oli tyyni ja yö heräsi, ja kauaksi on jäänyt hemuleitten raskas tömistys ja kadonnut on mörön kauhistava mörköys. Siis nyyti riisui kankänsä ja huokaisi: hohoi, on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi? Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään. Ui valtameren mustaa aavaa pitkin niin yksinäinen pullo, ui ja ui ja lipui rantaan, kuten arvasitkin, ja pullopostipulloks paljastui.

Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen, hän ihan yksin asui taloaan ja talo oli myöskin yksinäinen. Siis kaksin kerroin yksin peloissaan hän sytytteli yöllä lamppujaan ja ryömi peiton alle vinkumaan kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä ja mörkö huusi pitkään pimeässä siellä. (Tove Jansson) Lasten käytösongelmista ja -häiriöistä sekä näiden aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä ja taloudellisista kustannuksista on puhuttu viime vuosina paljon. Jokaisessa päiväkotiryhmässä ja luokassa on kuitenkin myös lapsia, joiden haasteet ovat toisenlaisia: ennen retkiä tai esiintymisiä vatsaan sattuu ja ruoka ei maistu, monet asiat pelottavat helposti ja yhtä aikaa, mieli ja itsetuntokin voi olla matalalla. Ohimenevinä erilaiset pelot ja lievät ahdistusoireet ovat osa lapsen normaalia kehitystä, mutta myös lapsen arkea, kasvua ja kehitystä voimakkaasti vaikeuttavia häiriöitä esiintyy, tytöillä useammin kuin pojilla. Lasten ahdistuneisuushäiriöistä puhutaan varsin vähän siihen nähden, että ne ovat lasten yleisimpien mielenterveyden häiriöiden joukossa.

Lukijallle ikään kuin ojennetaan kirjepaperi, jolle he saavat kirjoittaa kirjeen Nyytiltä Tuitulle. Onkohan joku tähän tehtävään joskus innostunut? Kuviteltu kirje kyllä toimii... Kuka lohduttaisi Nyytiä? on etulehden mukaan omistettu Tuulikille, Tove Janssonin elämänkumppanille, Tuulikki Pietilälle. Nyytissä ja Tuitussa voi tietysti halutessaan nähdä molemmat taiteilijat ja lopulta sen onnen, jonka saavuttaa, kun ei enää tarvitse olla yksin. Silloin ei pelotakaan niin paljon. Kuka lohduttaisi Nyytiä? aloitti blogini runokuukauden. Ihana, ihana aloitus!

  1. Abb avoimet työpaikat
  2. Keski-Suomen Lukko Oy - ETUSIVU
  3. Jukka Kuoppamäki — Sininen Ja Valkoinen download full version here
  4. Visentti palvelut on maxi
  5. Kuka lohduttaisi nyytiä animaatio
  6. Kuka lohduttaisi Nyytiä?    - Kasvuntuki
  7. Mm pelit radiossa
  8. Kuka lohduttaisi nyytiä lautanen

Ihastuttava klassikko - runollinen ja vähän pelottavakin kertomus yksinäisestä Nyytistä, joka monen vaiheen jälkeen löytää onnen Tuikun rinnalla. Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen, hän ihan yksin asui taloaan, ja talo oli myös yksinäinen... Näin murheellisesti on Tove Janssonin pikku sankarin laita tarinan alussa. Ja yhtä murheellista on, kun Nyyti lähtee maailmalle etsimään ystäviä ahtaat kengät jalassa, matkalaukku kädessä ja mieli täynnä komplekseja. Orpona hän nilkuttaa iloisten homssujen ja hemulien ohi uskaltamatta huutaa kenellekään: "Heipä hei! " Mutta matkalla Nyytiä odottaa yllätys. Häntä vastaan ui pulloposti! Ja äkkiä hänestä tulee hyvin suuri ja urhoollinen, kun hän lähtee pelastamaan pientä heikkoa tuittutyttöä kamalan mörön käsistä. Tove Janssonin runosatu, jonka suomennos on Kirsi Kunnaan käsialaa, on hellyyttävä, leikillinen, lyyrinen ja tovemaisesti salaviisas.

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi ja tarjotaksemme sinua kiinnostavaa sisältöä. Käyttämällä palvelua hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää evästekäytännöstämme.

Mun täytyy lohdutella tuittua, en saa nyt olla arka! Hän pelkää viesä enemmän, se pikku tuittu parka. On tienoo äkkiä niin hiljainen ja musta ja mörkö niin kuin vuori tuijottaa, ja jäinen maa on täynnä kammotusta, kun kuustakin pois värit putoaa. Ja nyyti sanoi: helppoa ei tule olemaan! Tuo mörkö on niin kamala etten luullutkaan! No ensin hurja sotatanssi rohkeutta toi ja sitten hampaat mörön häntään jotta kipunoi! Ja mörkö ällistyi ja juoksi pakoon yksi kaksi - siis tuittu kyynelien läpi näki nyytin voittajaksi. Ei pienen tuitun peloittelu ole vaikeaa, ja lohduttelu, arvaathan, on vielä helpompaa Noin vaiti katsoivat toisiansa, nyyti, tuittu, kuutamossa kuu. Ei ihme vaikka nyyti jaloistansa kävikin heikoksi ja mykistynyt suu ujosti sanoi vain: kirje vois kai kaiken selvittää -ja meni pois! Hän tahtoi kirjoittaa -näkinkengästään ja hemulista ja kuinka yksinään hän oli -ajatuksistaan ja pelostaan. Hän yritti ja yritti, ei päässyt alkuunkaan. Jos tahdot, lukijani, heitä lohduttaa, kirjoita nyytin puolesta, niin tuittu kirjeen saa.

Thu, 15 Oct 2020 02:26:04 +0000