Vanhat Miesten Nimet

  1. Nimet maherali

[11] Sääksmäen isäntien nimiä pannakirjeessä vuodelta 1340: Asikka, Kallas, Kuningas, Laso, Meurakas, Mielenpito, Mielitty, Miemo, Satatieto, Yijä/Yi/Yö. [a] [12] [13] 1300-luvun aatelisvaltakirjoissa mainittuja suomalaisia nimiä: Hyvälempi, Mielivalta. [4] Päälliköihin, johtajiin ja uskomusolentoihin yhdistettyjä nimiä: lähde?

Nimet maherali

[8] Muinainen nimenanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Suomalaisten muinaisesta nimenannosta ei ole jäänyt juuri lainkaan jälkiä. Novgorodin arkkipiispa Makarijn lähetyskirjeissä vuosilta 1534 ja 1548 kuitenkin mainitaan pakanuudessa eläneiden suomensukuisten kansojen, karjalaisten, inkeriläisten ja vatjalaisten, pakannallisia menoja johtaneista arpojista, jotka suorittivat myös nimenannon. Vallitsevana uskomuksena on kuitenkin ollut käsitys, että nimen piti liittyä sukuun. Suomalaisten etäisillä sukukansoilla nimeä lapselle on etsitty esimerkiksi nimiä luettelemalla, jolloin lapsen itku tietyn nimen kohdalla on tulkittu merkiksi sopivasta nimestä. Tietäjä saattoi myös iskeä tuluksilla tulta nimiä luetellessaan ja oikea nimi löytyi taulan syttyessä. Kyse oli samalla usein myös sukuun liittyvän nimen etsimisestä, jolla selvitettiin kenen sielu oli lapseen asettunut. Nimi on saatettu myös valita lapsen syntymän aikaan vallinneiden olosuhteiden mukaan.

Esimerkiksi Savossa oli vielä uuden ajan alussa runsaasti miehiä, joiden ristimänimenä oli alkuperältään esikristillinen, jousta tarkoittava Joutti (yleiskiel. Joutsi). [7] Osa muinaisnimistä tuli jälleen yleiseen käyttöön kansallisromantiikan aikoihin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Päänimi ja lisänimi [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Seremoniallisesti annetuiksi muinaisiksi päänimiksi on katsottu ensi sijassa sellaiset nimet jotka ovat sisältäneet jonkin lapseen kohdistuneen tuntemuksen tai toiveen. Tällaisia nimiä ovat kaikki Ihamieli -tyyppiset abstraktit nimet, joiden sisältö ei ole ollut suoraan nimenkantajaa luonnehtiva. Näitä nimiä edustavat esimerkiksi nimet Kuuluva, Tietävä, Anottu, Kaivattu, Ampuja, Laulaja, Nousia jne. Päänimiksi on myös katsottu mytologiset nimet kuten Kaleva, Tapio, Tursas, Väinö, Äijö jne. Sen sijaan luontoon tai nimenkantajan ulkonäköön, luonteeseen, pyyntitaitoon tai erilaisiin tapahtumiin liittyvät nimet ovat olleet pääasiassa lisänimiä. Vanhoja lisänimiä olisivat esimerkiksi Satajalka, Rautakopra, Kirjoparta, Tervahartia.

Aamu, Aili, Aino, Auni, Hellikki, Hyvälempi, Ilmatar, Ilta, Kivutar, Lemmikki, Liekko, Lyylikki, Mielikki, Mielitty, Päivä, Salme, Sirja, Suvi-Marja, Suvi-Päivi, Suvi-Tuuli, Talvikki, Tuuli, Tuulitar, Vilutar Huomautukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] ↑ Sääksmäen pannakirjeessä esiintyvien nimien alkuperäisestä äänneasusta on esitetty erilaisia tulkintoja. Voionmaa tulkitsee kirjeessä esiintyvän Ye -muodon edustavan nimiä Yi tai Yijä. Lähteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Maliniemi, Aarno: "Henkilönnimet esihistoriallisena ja katolisena aikana", Suomen kulttuurihistoria I. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1933. Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Helsinki: Otava, 1976. Voionmaa, Väinö: Hämäläinen eräkausi. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1947. Voionmaa, Väinö: Suur-Sääksmäen muinaishistoriasta. Historiallinen arkisto, 1924, nro 32. Alkuperäiset lähteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Mikael Agricola: Psalttari (1551) Kristfrid Ganander: Mythologia Fennica (1789) Elias Lönnrot: Kalevala Elias Lönnrot: Kanteletar Muu kansanrunous lähde tarkemmin?

  1. Vanhat poikien nimet
  2. Nimet turkish
  3. Sairaan Onnellinen - DVD - Discshop.fi
  1. Voice soittolista
  2. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista hallituksen esitys
  3. Oulu helsinki flight
  4. Suomen historia
  5. Finnair osta pisteitä
Wed, 14 Oct 2020 11:36:31 +0000